Viimein pääsin dynoon saakka moottorin kanssa.

Ensimmäisellä vedolla koneesta irtosi 430hv, polttoaine- ja sytkäkarttojen säätämisen jälkeen 479hv/5500 r/min ja 654Nm/4400 r/min. Koneen vääntö on yli 500 Nm 2000 kierroksesta alkaen ja 600 Nm täyttyy 3500 kierroksessa. Varsin laakea vääntökäyrä siis.

Pitää näemmä paikkansa, että 383 Chevystä saa järkyttävän väännön.

Moottorissa oli kiinni oma vesipumppu ja laturi, jotka syövät akselitehosta noin 7-8hv ja noin 5Nm kumpikin eli "todellinen" teho (dynoissa on eroja eikä teholukemia voi verrata keskenään, vääntö on yleensä tarkka) on näin jossain 490-500hv välillä. Vääntöä nuo syövät yhdessä noin 10Nm eli sillä ei ole käytännössä merkitystä.
Tavoite siis saavutettu .- ja ajossa ei ollut MSD 6 AL -boksia kiinni, koska jo koneessa kiinni olleet MSD:n tulpanjohdot (vastus 160 ohm) sekoittivat ruiskun signaalit niin, ettei laite pysynyt "Closed Loop" ja "Learning" -tilassa yli 2800 kierroksella. Tulpanjohdot vaihdettiin 1200 ohm (mitattu) vastuksella oleviin ja ongelma katosi.

MSD:n, ACCEL:n ja CRANE:n digikondensaattorisytytysboksit aiheuttavat aika paljon interferenssiä, joten niiden johdotukset on vedettävä kokonaan erilleen ruiskun antureista ja johdotuksista, mieluiten pellin pinnassa tai jopa koteloituna,  Dynossa meni polttoaine- ja sytkäkarttojenkin kanssa pelaamiseen 9 tuntia, joten jätin suosiolla MSD:n asennuksen myöhemmäksi. Sillä saa tällaiseen moottoriin koko alueelle keskimäärin 10-15hv lisää. Vehjehän "oppii" itse polttoainekäyränsä lambdan perusteella, joten boksin lisäys ei tuo säätötarvetta. Sytytysennakkoonhan noilla ei ole vaikutusta. 8-sylinteristen ongelmahan on, että jossain 5000 kierroksen paikkeilla puola ei ehdi varautua täyteen sytytysten välillä ja kipinä heikkenee - ja teho laskee. Juuri tähän ongelmaan nämä boksit tuovat ratkaisun ja samalla alakierroksilla saa varman sytytyksen kun tulppa antaa jopa 20 kipinää yhteen sytytykseen kerralla. Kovemmilla kierroksilla tulee vain yksi iso kipinä.

Kone dynossa kiinni. Pakosarjojen maalit hävisivät taivaan tuuliin. Ei tainnut olla "kuumankestävää" maalia ensinkään hahahah!!! Täytyy ottaa ne vielä irti ja käyttää soodapuhalluksessa, sitten kunnon kuumakestoa pintaan. Hiekkapuhallus ohentaisi suotta materiaalia.

Pelotti perkele olla alle puolen metrin päässä tuolla kammiossa ajoituslamppu kourassa vedon aikana. Vanhuus taitaa vaivata, kun alkaa omien kättensä töitä pelätä? Näillä tehoilla ja väännöillä mahdollinen räjähdys olisi kuitenkin massiivinen. Ja jotkut hullut vielä dynottavat yli 1000-heppaisia koneita........Noh, ehkä räjähdyksen sattuessa kuolisi onnellisena?

Tuossa muuten artikkeli noista vesipumpun ja laturin syömistä tehoista http://www.hotrod.com/techarticles/hrdp_1201_baseline_testing_do_water_pumps_suck_power/

 

Ai niin, Näistä ruiskuista haaveileville sellainen vinkki, että Avenger on TÄSMÄLLEEN SAMA LAITE kuin HP EFI. Käyttöohjeessa sanotaan, ettei usb-porttia käytetä Avengerissa mutta katso: Holleyn äijiltä sain tiedon, että lykkäämällä mini-USB:n ohjainlaitteessa olevaan reikään vehje onkin HP-versio - eli mahdollistaa myös monipisteruiskun, kunhan hommaa ruiskusuuttimille johtosarjan ja brutaalimman polttoainepumpun.......
Käsikapulallakin säätäminen onnistuu mutta usb:n kautta läppärillä huomattavasti nopeammin ja dataa saa paljon enemmän. Laitteen oppimistoiminto auttaa mutta käsin säätämällä saa nopeammin tuloksia ja "oppiminen" hoitaa hienosäädön. Sytytyskäyrien muuttaminen ei käsikapulalla onnistu, läppärillä kyllä. 34 asteen ennakko tuntuu olevan 383 koneelle hyvä, sillä irtoaa eniten huipputehoa ja vääntöä.

Vääntökäyrässä oli aluksi isoja monttuja mutta nyt siitä saatiin tasainen kautta linjan ja sehän miellyttää meikäläistä.
Yksi pieni öljyvuotokin paljastui öljynpainemittarin anturin juuressa olevan jatkokappaleen kierteen välistä, joten ihan jees huomata sekin tuossa eikä sitten, kun pannu on autossa. Kyllä tästä kelpaa nyt jatkaa!

Ihan rehellisesti sanottuna nyt hymyilyttää perkeleesti :).

 

 

Fuck yeah,

eihän sitä päässyt tänäkään kesänä radalle tuolla kun ei vaan viitsinyt tuhlata kauniita kesäpäiviä tallissa makaamiseen.
Nyt elo-syyskuun aikana on tullut rykäistyä oikein kunnolla ja tuli pisteltyä sisusta kasaan (aloitin tosin jo ennen juhannusta mutta tuli muita hommia välillä) ja viimeisteltyä moottorin asennukset. Eilen otin koneesta virallisesti ekat savut - höräytin sitä jo muutama päivä sitten mutta piti vähän tarkistella noita säätöjä vielä.

Sain tallinkin viimein siivottua pari viikkoa sitten, otin auton ulos ja pääsin pesemään lattiat ja keräämään työkalut.

Tältä se nyt näyttää - pölyähän pinnassa on ja konepeitto on vielä irrallaan. Mutta onhan sekin nyt jotain että ulkopuoli, alusta ja sisusta ovat valmiit, moottori koekäytetty ja dynoa vaille valmis (varaan tänään ajan) ja se vaihteistohan on tallin nurkassa laatikossaan odottamassa.
Seuraavaksi pitää dynoa odotellessa aloittaa pakoputkiston rakentelu. Otan auton takaisin sisään ja alan sovitella 3" röörejä auton alle.....
Sivukuvasta vielä sen verran, että alustassa vanhaa on ainoastaan perän kuoret ja etupään tukivarret. Kaikki muu meni vaihtoon hahahah!!!




Ovissa on vanhaa ainoastaan ikkunamekanismi. Kaikki muu saranoita myöten meni vaihtoon.
Sisustuksessa kojelauta ja mittaristo sekä ratti ovat alkuperäiset, samoin sivulasit ja takalasi. Kaikki muu meni vaihtoon, sisävaloa ja turvavöitä myöten. Seinähullua touhua.....sanovat sitä harrastamiseksi?

Istuinverhoilujen ulko/alareuna on Caminossa kiinnitetty u-urallisella muovilistalla. No tietenkin joku meksikaani oli ommellut helman liian pitkäksi ja laittanut reunaan liian matalauraisen muovilistan, jolloin istuinosan verhoilua ei saanut pysymään kiinni. Tässä oli pakko turvautua autoverhoomon apuun. Verhoilija lyhensi ja kiinnitti istuinosien helmat ja muokkasi pääntukien päälliset sopiviksi. Ne olivat alunperin solmittavat säkit ja sellaisenaan aika kaameat. Kankaan kuosi vastaa täysin alkuperäistä. Myös turvavöiden hihnat menivät uusiksi (Turvavyö Oy, Kannelmäen vanha ostari).

Moottorin testipenkki malli "redneck". Pakosarjojen kollektorit ovat 3 1/2" ja niihin tulee 3" supistajat, missä koossa putkisto jatkuu perään saakka. Lambdan puoleiseen piti laittaa tuo supistaja paikoilleen koska liian lyhyt putki lambdan jälkeen sotkee happiarvot. Pakosarjat ovat DYNATECHin valmistamat. On muuten AINOA valmistaja, jolta löytyy G-bodyyn sarjat 1 3/4 primääriputkilla ( 1 5/8 tukkii pakoaukot Trick Flow'n kansissa ja AFR:issä) ja JOTKA SOPIVAT VINOTULPPAISIIN KANSIIN. Noita saa Summit Racingista 217 dollarilla (!!!!!!!) sikahalvat ja ovat muuten KUNNOLLISET. Halvoissa Hookereissa ja vastaavissa näkee aivan järkyttävää räkähitsiä ja ohutta seinämävahvuutta, mutta nämä ovat kunnon tavaraa. Tulivat viidessä päivässä kotiovelle 265 euron kokonaishintaan tulleineen ja rahteineen.

Miten fiksua on käynnistää viritetty 383 sisällä tallissa pelkillä sarjoilla - ilman kuulonsuojaimia? Ymmärtänette otsikon.....
Meteli oli kovempi kuin taannoin Ozzy Osbournen konsertissa...... mutta tuleehan tuosta hyvät fiilikset. Melko irstas jytinä, sanoisin.

Johtoja on aikalailla ton ruiskun takia (Holley Avenger TBI 4bbl). Vielä aimo kasa tulee lisää kunhan MSD-boksi kytketään mutta dynossa sitä ei tarvita. Laitan sen vasta, kun moottori on autossa.

Seuraavana siis pakoputkiston rakentelua, ihan valmiiksihan sitä ei saa ennen kuin kone on autossa mutta sitä odotellessa voi tehdä takaa eteen lähes valmiiksi.

Ai niin ja lämppärin kennohan mulla on tuolla ihan uutena odottamassa.

Tervehdys,

syksy ja talvi ovat olleet aivan perseestä. Auringonvalon puuttuessa ja Vuodatus.netin kaaduttua meni samantien motivaatio tehdä tallissakaan oikein mitään. Syksy meni siviilikärryn vaihto-operaatiossa, kun piti veivata varusteita ja odottaa uuden mallin julkaisua. Lokakuussa tuli käytyä Nizzassa ja Pariisissa, sitten menikin jouluun saakka kolmen perättäisen flunssan kourissa. Noh, talvi on perinteisesti aikaa, jolloin ei millekään tule tehtyä oikein mitään ja niinhän tässä on käynyt tänäkin vuonna. Sitten helmikuu meni ilmeisesti sikaflunssan ja parin jälkitautina iskeneen yskä/nuha -yhdistelmän parissa. Nenä on vielä kuukausi sian jälkeenkin kuin joku olisi polttanut saunan sieraimissa....


Noh, mutta jotain kumminkin: Auto on "yllättäen" edelleen pukeilla tallissa, mutta pitäisi enää säätää seisontajarru, rasvata etupään nivelet ja pistää jarrunesteet sisään. Uusi pääsylinteri/tehostin, jarruputket, satulat jne. hilut ovat paikoillaan, joten jos tuon tekisi niin saisi pyörät alle ja auton alas. Hämmästyttävää.

Jotain on tullut tehdyksi moottoripuolellakin, kone on koossa, kunhan kippaisi öljyt sisään ja pyöräyttäisi esivoitelun akkukoneella. Hommasin sellaisen akselin, jolla öljypumppua voi pyörittää jakajan paikalta. Näkee sitten, että voitelu toimii joka keinuvivulle saakka.

Tämä olisi tarkoitus tehdä jo huomenissa - sitten jakaja paikalleen, boksit kiinni ja hihnapyörien asennus. Sitten moottori on valmis dynoon. Auton saisi tuosta ihan oikeasti piakkoin alas jolloin seuraavana näyttäisi sitten olevankin sisustuksen asennus. Moottorinvaihto saa odottaa hieman lämpimämpiä säitä, en millään viitsi roikottaa tallin ovea auki tuntitolkulla, kun siinä joutuu aina vähän jumppaamaan koneen kiinnikkeiden jne. kanssa kun moottori vaihtuu kutosesta kasiin. Alla joitain kuvia moottorin kasauksen varrelta, lisääkin on kamerassa ja huomenna tulee tietty taas lisää: Olen aavistuksen järkyttynyt siitä, että tämä Vuodatus toimii jälleen - tosin kerran kadonneet kuvat on ladattava kaikki uudestaan. Aloitin varovasti blogin ekasta kirjoituksesta lisäämällä sinne kadonneita kuvia. Onneksi mulla on kaikki koneella, joten eiköhän tämäkin historiikki tule tästä ehjäksi jälleen...?

 

 

Nokka menossa sisään. Compin asennusrasvaa ei säästelty. Ovesta näkyy vielä pihalla oleva kesäkeli....oi noita aikoja.

Jakopään kampuran puoleisen rattaan asennuksessa on syytä olla tarkkana. Siinä näet tulee kampuran pää vastaan ennen rattaan uppoamista olakkeeseensa. Isolla hylsyllä väliin saa juuri sopivasti pelivaraa, jotta ratas tulee pohjaan asti.

Minkähän takia toi iso ruuvari on tossa? En kyllä enää muista, asennuksesta on jo kuukausia hahahhah!!!

Neitseellinen nostajalaakso. Tuossa näkyy rullanostajien vaatimat ohjaimet ja niitä paikoillaan pitävä "spider". Tuolle ei vanhasta lohkosta löydy ruuvinreikiä, siksi niihin joutuu laittamaan yhdystangoilla olevat rullanostimet. Tämä lohko on uudempi versio, joten tämä menee tehdaspalikoilla.

ARP:n studit varmistavat kansien pysymisen suorassa ja oikeassa momentissa. Lisäksi lohko säästyy, jos kannet tarvitsee joskus irrottaa, studien kierteet kun ovat kovaa kamaa, mutta lohko ei välttämättä ihastu monesta irrotuksesta ja kiinnityksestä. Ehkä turhaa hifistelyä katukoneessa mutta tulipahan nyt laitettua.....nuohan eivät maksa kuin muutaman kympin. Suunnilleen saman minkä vakiokansipultitkin.

Tällaista näkyy nyt. Pistelen pikapuoliin niitä uusia kuvia, kun koneessa on jo kiinni imusatsit, kannet, venakoneistot ja ruiskun runko, pakosarjat, jakopään koppa, vesipumppu jne. Vehje on melkolailla koossa kunhan pari-kolme tuntia ehtii sen kanssa värkätä. Lambdan hitsaus kollektoriin pitää vielä tehdä ennen ruiskun ja MSD-boksien asennuksia (kärähtämisvaara).

Onhan tää nyt vähän edennyt kumminkin - ja ihan näyttäis siltä että tämän vuoden kesällä tällä myös ajetaan :).

 

Osa teistä varmaan on jo lukenutkin, mitä täällä on tapahtunut. Kaikki kuvat vuoden 2009 jälkeen ovat hävinneet.

Holy Shit ja El Camala kiittävät.

Voi vittujen vittu.

Ilta-Sanomien artikkelista lisää.

Pitää nyt miettiä, mitä tehdä. Kuvat ovat mulla koneella tallella, mutta montako pulloa punkkua palaa niiden palauttamiseen blogiin? Noh, ehkä se pitää tehdä jossain välissä vaikka vähän pienempinä paloina.

Kuvia on kamera täynnä ja moottori kohta nipussa. Täytyy nyt hieman nieleskellä tätä vitutusta niin ehkä tästä päästään jatkoon...

Aika kuluu aivan mieletöntä vauhtia - tässä on tullut vähän lomailtua ja tehtyä kaikenlaista - vetokoukku vaimon autoon ja niin edelleen. Silti - kesäkeleistä huolimatta - tai niiden ansiosta - tallissakin on tullut pidettyä seremonioita.

Alusta on etupään nivelten rasvausta ja jarrutehostimen asennusta sekä jarrujen ilmausta vaille valmis - vihdoinkin!
Auton alla makaaminen on tässä mittakaavassa syvältä ja poikittain, se on tullut todistetuksi useampaan kertaan. Seuraavan näin laajamittaisen alustamuutoksen teen kyllä irtorungolle......
Noh, vanha tehostin/pääsylinteri on irti ja jarruputkisto kokonaisuudessaan asennettu kuten takajarrutkin. Perätila on siis valmis ja öljyt sisällä, jarrujen ilmauksen jälkeen saan viimein auton alas ja vanhan moottorin ylös. Sehän piti tehdä jo aikoja sitten mutta aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa.



Siinä peräosasto. Nuo iskarin alapäiden offset-palikat tulevat levyjarrujen mukana, ilman niitä seisontajarrun palautusjousi ja ja vipu ottaisivat kiinni iskariin.



Jarru valmiina. Noiden laitto oli nopea keikka lukuunottamatta yhtä toisella puolella katkennutta ruuvia, jonka kanssa tapellessa meni puoli päivää. Seisontajarruvaijeriksihan kuskin puolelle piti hommata -94 Impalan kuskin puolen vaijeri, se on vakiota 3cm pidempi ja kuoriosa 16cm vakiota pidempi. Vakio on armotta liian lyhyt levyjarrujen kanssa, sen kanssa tuo ei toimi.

Noh, tänään oli aikomukseni laittaa se tehostin paikoilleen mutta näpit tarttuivatkin pukissa olleeseen moottorin lohkoon. Pesin ruosteenestoaineet pois, kuivasin paineilmalla, vedin värit pintaan ja asensin samantien kampiakselin laakereineen.



Comp Camsin asennusrasvan kanssa pääsee vähemmällä sotkulla kun mustalla molyrasvalla. Silti tuossakin on molybdeeni mukana. Tuota käyttäessä täytyy muistaa kiristää runkopukit kuten normaalia - kolmessa vaiheessa, sisemmät 95Nm arvoon ja ulommat 88Nm:in. Takimmainen pukki jätetään vain 13Nm kireyteen, jonka jälkeen mätkitään kampiakselia isolla kumivasaralla tai puupalikkaa välissä käyttäen ihan tavallisella vasaralla, jotta päittäislaakerointi asettuu kohdilleen. Sitten kiristetään takimmainen pukki ja vielä tarkistetaan muut. Ne nimittäin löystyvät aika lailla, kun kampuraa vähän pyörittelee ja rasva litistyy laakereiden välistä ulos. Kannattaa olla kärsivällinen ja tarkistaa aina vielä kerran ennen öljypohjan laittoa.



Huomenissa laitan männät kankineen paikoilleen, nokan sisään lohkoon ja sitten pitääkin jo haeskella nokan ajoitusta ja tarkistaa välys nokan ja kankien välissä. Lohkohan on valmiiksi koneistettu ja Scatin kanget "stroker clearanced" mutta koskaan ei voi olla liian varma siitä, etteivät kankien alapäät kolise nokkaan. Toivon mukaan (kuka Toivo?) huomenna alakerta olisi nipussa ja voisin vähitellen siirtyä kansien sovitteluun. Niissähän pitää tarkistaa vielä työntötankojen pituus - siihen mulla on työkalu - ja männän ja venttiilin välit, ettei ota kiinni. Periaatteessa väliä pitäisi jäädä ihan kunnolla - mutta tässäkin varmuus on aina paras. Siitä lisää myöhemmin.

Kyllä tämä nyt tästä. Kaikki osathan ovat tallissa, joten moottori nipussa loppuviikosta ja ensi- tai seuraavalle viikolle voisi varailla sitä dynoaikaa, jotta pääsee säätämään koneen ajokuntoon......