Taas on väännetty kuin viimeistä päivää. Etupään purku meni lopulta ihan mallikkaasti hien virratessa vuolaana. Sain kuitenkin palikat irti ja vein etupään tukivarret hiekkapuhaltamoon, mistä ne jo palasivatkin takaisin ja lähtivät samantien koneistamoon alapallojen ja puslien vaihtoon.

Siistiytyivät huomattavasti lähtöpisteeseen verrattuna. Ohjaussimpukka on jo löysällä, jouduin löystämään sen samalla saadakseni kuskinpuoleisen ylätukivarren irti. Simpukan ruuveihin pääsee pulttipyssyllä ja ne lähtivätkin ihan pienellä hurauksella. Täytyy joku päivä vaihtaa se simpukka ennen kuin tukivarret palaavat jälleen tallille.

Perä tuli puhaltamosta viimein samalla, aluksi vain pistehitsatut akseliputket on nyt vedetty isolla puikolla kunnolla kiinni keskiosaan. Palataanpa siihen perähommaan hetken kuluttua....

Alkuviikosta etupään purettuani syvennyin takavalojen anatomiaan, siellähän oli pari lampun kantaa syöpynyt irti johdoista. No, ei muuta kuin johdot poikki, juotin uudet kannat paikoilleen ja kutistesukka päälle. Ne eivät aiheuta enää harmia. Jarruvalot eivät toimineet mutta siihen oli syynä vain palanut sulake - rikkinäiset polttimot (lasikuvut olivat syöpyneet irti polttimoiden metallikannoista!) olivat kärväyttäneet sulakkeen - 20A ja saman sulakkeen takana on hätävilkku. Joten jos jarruvalot eivät toimi, kokeile hätävilkkua ja päinvastoin. Pällistelin sähköjä kojelaudan alta muutenkin ja riisuin osan tarpeettomista johdoista. Paljastui, että radion kytkennät on tehty aikanaan asiallisesti - syöttö sulakerasialta, muistinvarmennus röökinsytyttimeltä, maadoitus auton omaan maadoituspisteeseen ja vielä häiriönpoistin välissä. Jätin ne paikoilleen, koko johdotus on vielä tarpeen jossain vaiheessa kunhan pääsen radion asennukseen ehkä talvella....kojelaudan päissä olevat kaiuttimet näyttivät olevan Jensenit, joten nekin saavat jäädä paikoilleen ainakin toistaiseksi. Ovat todennäköisesti ihan ehjät ja tuo kapistus ei totisesti tule miksikään musiikinkuuntelutilaksi....

Sähköjen jälkeen lipesin porakone/teräsharjayhdistelmän kanssa kajuutan lattioiden kimppuun. Ne on hyvä saada väriin asap koska maalin kuivumiseen menee muutama viikko - ja kokolattiamaton allahan liuotinohenteinen maali ei kuivu.

Lattiakaukalo ennen pasua kidesoodalla - hyi helvetti, kuin ydinsodan jälijtä mutta ruoste ei ole syvällä

Kidesooda on hyvää kamaa maalattujen pintojen pesuun - sillä näet lähtee lika ja rasvat liukkaasti eikä se ole myrkyllistä. Vaahtoamattomana se on erinomaista kamaa sisälattioiden pesuun. Yllä lattia pesun jäljiltä - imuroin ja pesin sen ennen hiomista koska muutenhan teräsharja levittäisi rasvat ja irtolian ympäriinsä. Lattia on kuvissa karumman näköinen kuin mitä se oli todellisuudessa, mutta hionta teräsharjalla ja sen jälkeen kylvetys Annitrolissa tekivät ihmeitä. Auto sai kuivua pari päivää fosforihapotuksen ja vesihuuhtelun jälkeen, jotta Rostexin pääsi vetämään kuivalle pinnalle. Nykäisin siihen valkoisen kuten autossa on ollutkin ja päälle tulee Miranol Metallack - hopeanvärisenä - se muodostaa vesitiiviin ja kovan pinnan.Eiköhän tuo sitten ole loppuiäkseen käsitelty.....istuinkiinnikkeiden koteloihin ja lattian poikki menevään vahvikekoteloon ruuttaan vielä kotelonsuoja-aineen, kunhan maali on kuivunut.

Lattioista pakeni ruoste kokonaan hionnalla ja fosforihapolla. Vaikka kuvissa lattia näyttää todella rivolta, se ei ole sitä enää käsittelyjen jälkeen. Laitan kuvia lattiasta jossain välissä lisää.

Pohjamaalin vetämisen jälkeen otin painepesurin käteen ja pesin taka-akselista hiekkapuhallusjätteet ja vanhat rasvat pois. Ennen sitä piti tietenkin saada vanhat akselin laakerit pois - sehän osoittautui haasteelliseksi kun liukuvasara hajotti vain laakereista sisäkehät. No, mikään ei ole niin viisas kuin ihminen - paitsi insinööri - (sehän ei olekaan ihminen) joten otin vanhan vetarin avuksi ja C-clipin uraa hyödyntäen murjoin vanhat laakerit ulos. Ura laakerin kehälle ja vasaralla vetarin laippaan (tämän jälkeenhän vetari ei kelpaa enää alkuperäiseen tarkoitukseensa, mutta mulla oli sattumalta 3 vanhaa vetaria). Hyvin irtosi.

Vetoakselin laakerikehän irrotustyökalu malli vetari

Näkymä akselin sisään pesun jälkeen

 

Laitoin pesun jälkeen paikoilleen Moserin (ARP:n) studit, ne ovat lujempaa seosta kuin vakioruuvit ja etuna on se, että studit kierretään vain sormin kierteen pohjaan, jotta mitään jännitystä ei perän sisällä olevaan osaan tule. Jännitystä on ruuvissa ainoastaan vetosuunnassa, ei kierteisesti kuten ruuvia käytettäessä. Tässä studien käytön idea - myös kansipulttien ja runkolaakereiden kohdalla koneessa. Momentti on huomattavasti vakaampi kiristyksen jälkeen ja ruuvissa itsessään oleva jännitys on ainoastaan pituussuuntainen. Yhdessä lujemman seoksen kanssa tämä lisää rakenteen lujuutta huomattavasti. Samalla asensin pinionin laakerikehät paikoilleen.

Tuossa laakerin/stefojen asennussarja ja Moserin studit, osanumero näkyy, jos joku haluaa moiset hommata esim. Summitista

Studien alapäiden kierteisiin laitoin sinistä Loctiten ruuvilukitetta, joten siellä ovat - ja pysyvät. Sinisen pystyy kuitenkin tarvittaessa avaamaan ilman hitsipillejä ja isoja vääntimiä, mutta se lukitsee kohtuullisen kovaa kierteet paikoilleen, joten löystymisestä ei ole pelkoa.

Laakerin asennustyökalu työssään

.....ja pinionin etupään laakerikehä paikoillaan

....ja päälaakeri (tässä perässä koko 3.125" kun vuosi on 1981---->  ) sekä studit paikoillaan. Huomaa akseliputken ympärihitsaus keskiosaan

 

Tukivarret siis ovat koneistamolla pallonivelten ja puslien vaihdossa (se prässi menee kyllä hankintaan ennen seuraavaa projektia), joten tässä on nyt aikaa syventyä perän asentamiseen ja takapään tukivarsien sekä iskareiden irrotushommahan on edelleen tekemättä......no, ehkä huomenna? Jarruputkisto pitää uusia varmaankin seuraavaksi, koska perää ei ole järkeä tunkea paikoilleen ennen jarruputkiston ja sen polttoaineen paluuputken asennusta. Seuraavana ohjelmassa siis lieneekin takapään tuennan purku ja jarruputkien, pääsylinteri/tehostimen ja paineensäätöventtiilin vaihto ja sitten pitäisi putsata etupään olkavarret ja maalata ne. Jos sattuu välissä olemaan päivä, ettei jaksa tehdä "oikeita" asennuksia, voisin purkaa kojelaudan alta vielä sen vahvistimen johdon, joka menee konehuoneeseen sekä noin 8 metrin antennijohdon, jota ei enää tarvita kun autoon tuli orkkismallin tuulilasiantenni. Samoin pitää varmuuden varmistamiseksi putsata kojelaudan alla olevat 2 maadoituspistettä, joihin kaikki kabiinin sähköt maadoitetaan.

Laitoin muuten sähköjä rempatessa samalla kuntoon raitisilmaventtiilien läpät kun niiden vaijerit takertelivat. Automaattivaihteistoöljy tekee ihmeitä noille "vaijereille", jotka itse asiassa ovat ohutta pianolankaa. Nyt läpätkin toimivat kuten niiden kuuluukin.

 

Tuossa muuten kuva perästä ja tukivarsista ennen tukivarsien lähtöä koneistamolle. Jonkinmoinen ero "ennen" -kuvaan?

Näin se homma etenee. Huomenna siis lattian maalaus loppuun ja ehkä voisin repiä sen takatuennan ja iskarit viimein alas......